Ajautuessaan epäterveeseen ihmissuhteeseen ihmisessä on varsin usein jo alttiutta sopeutua epäterveeseen suhdedynamiikkaan. Tämä alttius on saattanut syntyä esimerkiksi lasisessa lapsuudessa, auktoritäärisessä kasvuympäristössä tai vaikka narsistisesti käyttäytyvän, tunnekylmän vanhemman kasvatustyön tuloksena. Ihminen on joutunut lapsuudesta saakka muokkaamaan itseään ympäristön vaatimusten mukaiseksi ja tottunut siihen, ettei hänen tarpeillaan ole väliä. Tästä syystä hänelle on varsin luonnollista sietää epänormaalia, ja outoa käytöstä johon hän herkästi löytää syitä itsestään.
Läheisen rooliin ei ajauduta hetkessä, vaan siihen totutaan. Perhesuhteissa siihen jopa kasvetaan. Pikku hiljaa epänormaalista tulee niin normaalia, ettei ihminen kerta kaikkiaan edes näe kaltoinkohtelua jota hän osakseen saa. Hän alkaa pikku hiljaa sopeutumaan sairaisiin ilmiöihin ja tapahtumiin selittelemällä, yli ymmärtämällä, kantamalla vastuuta joka kuuluisi toiselle ja tekemällä oman arvomaailman vastaisia asioita. Hän ei kykene näkemään ja toimimaan oman hyvinvointinsa kannalta parhaalla mahdollisella tavalla, vaan tyytyy sietämään vallitsevaa tilannetta. Tilanne ja tapahtuma kerrallaan ilmapiiri kiristyy ja olo käy yhä tukalammaksi. Maton alle pyyhityt asiat pöllyävät silmille ja vuosia tukahdetut tunteet kuristavat kurkkua. Mikään ei enää auta ja tilanne käy toivottomaksi.
