“No jätä se!”

Erään läheisen tarina mahdollistamisesta, irti päästämisestä ja lähtemisen vaikeudesta.

”Kiitos neuvostasi, eipä olekaan tullut mieleeni” Ajattelin mielessäni, sarkastisesti.

Muistan useasti noita viisaita neuvoja, joita minulle jaettiin. ”Anna olla!” ”Keskity itseesi!” ”Tee asioita, jotka on sinulle mieluisia, niin saat ajatukset suunnattua muualle.” Niimpä. Ikään kuin nyt puolukkaa poimimalla unohtaisin sen, että läheiseni juo itseään hautaan. 

Pakopaikkana uni

Minulla ahdistus kasvoi lopulta niin suureksi, että ainoa pakopaikka oli uni. Elämästä muodostui suorittamista. Selviytymistä. Aamulla kun heräsin, odotin jo iltaa päästäkseni nukkumaan. Ulkopuolisille elämäni vaikutti varsin normaalilta. Hymyilin päiväkodissa lapsia viedessäni ja toivottelin iloisesti mukavaa päivää. Suoriuduin vastuutehtävistäni mallikkaasti ja toimin jopa vapaaehtoistyössä. Mutta illalla olin kireä kuin viulunkieli. Hoputin lapsia kovasanaisesti iltapesulle ja sänkyyn, jotta saisin vapauden. Vapauden nukahtaa. Vapauden päästä pois edes hetkeksi siitä kaameasta ahdistuksesta, joka sisällä jylläsi. Varsinaisen laadukasta elämää? 

Vielä noidenkaan olotilojen vallitessa, en kyennyt päästämään irti rakkaasta juoposta. Koska mitä sitten tapahtuisi?

Pelkäsin niitä asioita joita tulisi tapahtumaan joka tapauksessa.


”Se saattaisi kuolla!” 
” Kyllähän minun TÄYTYY auttaa ja tukea! ” 
” Jos katkaisen välit, saan kuulla kunniani. Se keksii taas valheita muille ja elämäni hankaloituu entisestään!” 

Pelkäsin niitä asioita, joita tulisi tapahtumaan joka tapauksessa, vaikka jäisin rinnalle ja jatkaisin entiseen malliin. 
Pelkäsin kuolemaa, vihaista reaktiota, toisten ihmisten reagointia, sitä ettei minua ymmärretä. En kyennyt päästämään irti koska tunsin syyllisyyttä ja vastuuta. Jos jotain tapahtuu ja minä olen näin tehnyt, tuntisin syyllisyyttä koko loppuelämäni. ”Minun olisi pitänyt jaksaa…” 

Näissä tunteissa velloessa irtaantuminen rakkaudella oli mahdotonta. Irtaantumisen hinta tuntui niin pelottavalta, että oli helpompi jäädä siihen tuttuun ja turvalliseen helvettiin, mieluummin kuin kohdata se oma tunnemylläkkä joka irtaantumisesta väistämättä aiheutuu. Syyllisyys, pelko, ahdistus, häpeä….

Irtaantumalla kohtasin omat pelkoni ja samalla lopetin sairauden mahdollistamisen.

Minä pääsin omasta helvetistäni ulos, kun sain tietoa päihderiippuvuudesta koko perheen sairautena ja sen etenemisestä. Sain ymmärryksen siitä, miten oma irtaantumisen pelkoni itseasiassa mahdollisti sairauden jatkumisen ennallaan. Sain ymmärryksen siitä, että kaikki irtaantumisessa pelkäämäni asiat tulevat toteen joka tapauksessa, vaikka jatkaisinkin juovan rinnalla.

Päihderiippuvainen syyllistää joka tapauksessa. Päihderiippuvainen vihastuu joka tapauksessa. Päihderiippuvainen juo itsensä hautaan, olin minä siinä vierellä tai en. Irtaantumalla annoin päihderiippuvaiselle mahdollisuuden havaita oman tilanteensa. Irtaantumalla en auttanut häntä juomaan itseään hautaan. Irtaantumalla kohtasin pelkoni, ja samalla lopetin sairauden mahdollistamisen. Irtaantumalla annoin mahdollisuuden itselleni ja omalle elämälleni. Annan mahdollisuuden toipumiselle. 

Tiedon ja tuen avulla

Tiedon ja tuen avulla, minä tein sen. Irtaannuin. Ymmärsin, miten tärkeää se oli, sekä itselleni että päihderiippuvaiselle. Sisuskaluja riipi, mutta ymmärrys päätöksen tärkeydestä helpotti. En tee tätä ilkeyttäni, vaan irtaannun auttaakseni. Tämä on ainoa keino, miten voin auttaa. Sisällä oli rauha. ”Olet rakas ja tärkeä ihminen, mutta näin ei voi jatkua. Jos hoitoon haluat, autan kyllä. Kaikessa muussa saat pärjätä yksin. Saat juoda itsesi yksin sinne hautaan. Siinä en enää auta.”

Kuukausien ajan pohdin päivittäin, että pysyisipä hengissä niin kauan että pohja tulee vastaan. Tulihan se. Nyt läheiseni on viettänyt raitista elämää jo puolen vuosikymmenen verran. Meillä kävi hyvin. 
Joku viisas on joskus sanonut, että ainoa tapa voittaa myrkyllinen tilanne/henkilö, on olla pelaamatta mukana. En enää koskaan pelaa päihderiippuvuuden säännöillä. Se on kuin venäläistä rulettia, joka meinasi viedä hengen. Meiltä kummaltakin.

Uskalla hakea apua. Uskalla hakea tietoa. Se kannattaa. 

-Läheinen

Vieritä ylös