apua päihdeläheiselle

Mistä läheisriippuvaisen pitäisi päästää irti?

Kun itse kohtasin ensimmäisen kerran termin ”Läheisriippuvainen”, oli mielikuvani ilmiöstä hyvin ahdas, rajallinen ja yksinkertainen. Minun mielessäni läheisriippuvainen oli nainen, joka takiaisen lailla takertuu miehen housun lahkeeseen, itkien anelee tätä jäämään ja pettyy kerta toisensa jälkeen yhtä monta kertaa anteeksi antaen.   

Terminä Läheisriippuvuus on hyvin mitäänsanomaton ja antaa valitettavan väärän mielikuvan laajasta ilmiöstä. Englannin kielinen, Co-Dependency sana on Suomeksi käännettynä kanssariippuvuus. Jos nojaudutaan pelkästään termiin, niin mitä nuo termit kertovat? 

Yhdessä riippuvaisia kanssan kanssa?

On hyvin yksinkertaista, että puhuessamme riippuvuuksista, termien etuliite kertoo meille mistä riippuvuudesta on kyse. Kun puhumme päihderiippuvuudesta, tiedämme, että kyseinen ihminen on riippuvainen päihteestä. Eikö? Tämän vuoksi meillä ihmisillä on tarve yksinkertaistaa myös läheisriippuvuus mielissämme. Ajattelemme, että kyseinen ihminen on riippuvainen toisesta ihmisestä. That´s it!  

Emme suinkaan ole väärässä, mutta noin yksinkertaistettuna saatamme erehtyä ajattelemaan, että ongelma ratkaistaan myös yksinkertaisin ja helpoin keinoin. Eli yksinkertaisesti poistamalla ongelman aiheuttaja (toinen ihminen) läheisriippuvaisen viereltä. Helppoa, eikö vain?  

Entä sitten kanssariippuvuus. Hmm. Ihminen on siis riippuvainen kanssan kanssa? Hän on riippuvainen jonkun toisen ihmisen kanssa? Yhdessä? Yhdessäriippuvainen?  

Ollaan yhdessä riippuvaisia jostain? Ei edelleenkään kovin loogista vaikkakin pitää sisällään palan totuutta. Tällä logiikalla pääsemme jälleen lopputulemaan, jossa ongelma on jokin ulkopuolinen ihminen tai ilmiö, ja näin ollen lähdemme korjaamaan ulkopuolisia tekijöitä tai karsimaan ihmisiä elämästämme.  

On totta, että läheisriippuvuudesta toipuessa ihmisen täytyy kiinnittää huomiota ulkopuolisiin tekijöihin. Esimerkiksi toipuminen aktiivisen päihderiippuvuuden vaikutuspiirissä on mahdotonta. (Mikäli olet päihderiippuvaisen läheinen ja etsit apua tästä tekstistä siihen, että miten voisit jatkaa päihderiippuvaisen rinnalla ja silti voida itse hyvin, niin todennäköisesti äskeinen lauseeni sai otsasuonesi pullistelemaan). Totuus kuitenkin on, että kun riippuvuus jyllää perheessä tai muussa yhteisössä, ei vierellä olevilla ole muuta mahdollisuutta kuin sopeutua, tai nostaa kytkintä. Kytkintä voi nostaa joko riippuvainen raitistuakseen tai läheinen mahdollistaakseen riippuvaisen oman tilan näkemisen. Pääasia, että joku irtaantuu tästä suhde dynamiikasta, jolloin muutkin siihen kuuluvat havaitsevat oman tilansa ja omat käytösmallinsa. Ensisijaisesti suosittelen kuitenkin intervention mahdollisuutta, jonka tavoitteena olisi saada riippuvainen lähtemään hoitoon. Kerron tästä vaihtoehdosta mielelläni lisää, joten olethan matalalla kynnyksellä yhteydessä.

Läheisriippuvuus on reagointiriippuvuutta

Läheisriippuvuudessa kyse on kuitenkin ihmisestä itsestään, jolloin vastuun tulee myös laskeutua sinne, minne se kuuluu. Ihmiselle itselleen. Läheisriippuvuus on eräänlaista reagointiriippuvuutta. Avain asemassa on toisen ihmisen laukaisema tunne, ja läheisriippuvaisen reagointi tähän tunteeseen. Koska läheisriippuvainen ei kestä tunnetta sisällään, hänen on pakko jollain tavalla joko siirtää tunne toiselle ihmiselle tai peittää tunne jonkun toiminnan alle.

Mikäli auttava taho ja ympäristö tietämättömyydestä käsin viestivät läheisriippuvaiselle, että ongelma on pelkästään ympäröivissä ihmisissä, tai olosuhteissa (Joko nykyisissä tai menneissä) läheisriippuvainen vierittää syyn itsensä ulkopuolelle ja samalla vapauttaa itsensä vastuusta. Hän on ympäröivän maailman uhri, joka vain sattumalta ajautuu vahingollisiin ihmissuhteisiin tai sairaiden ihmisten ympärille. Läheisriippuvaiselle uhrin asema on tuttuakin tutumpi. Toipumisen alkuvaiheessa tämä uhrin vaihe on ensisijaisen tärkeä. Vihat täytyy vihata ja surut surra, jotta sisälle tulisi tilaa uusille ajatuksille, ja positiivisemmille tunteille.

Ongelma kuitenkin muodostuu siitä, jos toipumisen prosessi jämähtää tähän. Siinä tapauksessa ihminen jatkaa läheisriippuvuuden asetuksilla elämistä, ja yhdestä ”ongelmaihmisestä” päästessään, toinen on jo odottelemassa nurkan takana. Vuosisadan rakkaustarina voi alkaa jälleen alusta.  

Näin ei kuitenkaan tarvitse olla, mikäli läheisriippuvainen uskaltaa lähteä tarkastelemaan omaa peilikuvaansa, sekä omaa osuuttaan ja vastuutaan siitä elämästä jossa hän elää. Tämä on tietenkin haastavaa ja aiheuttaa vääjäämättä myös negatiivisia tunnekokemuksia, kuten ahdistusta ja turhautuneisuutta. Uuden oppiminen ja toisin toimiminen vaatii harjoittelua ja keskittymistä. Täytyy olla todellista motivaatiota, mikäli haluaa saavuttaa riippuvuusvapaan elämän.

Miksei ammattilaisetkaan tunnista tätä ilmiötä?

Koska siinä missä alkoholisti osaa yhden tunnin ajan selittää päihdehoitajalle puutaheinääjarisuaitaa, osaa myös läheisriippuvainen tuoda itselleen edullisimmat asiat esiin. Häpeä on valtava, ja omalle käytökselleen on ollut pakko hakea selityksiä jotta kestäisi elää oman päänsä kanssa. Mikäli läheisriippuvainen kertoisi asioista todenmukaisesti, hän altistaisi itsensä seurauksille, kuten hylkäämiselle, häpeälle ja syyllisyydelle. Asioille, joita hän on tottunut kaikin voimin pakenemaan. Tuomalla asiat toden mukaisina esiin, tarkoittaisi se läheisriippuvaiselle myös sitä, että hänen täytyisi tehdä asialle jotain. Joku voisi vaikka kyseenalaistaa hänen toimintamalliaan! Siksi hänen on PAKKO kaunistella, pehmentää, selittää, jättää kertomatta, tai korkeintaan kertoa vain puoli totuutta. Ammattilaisen on mahdotonta tarttua läheisriippuvaisen käytökseen, koska hänen tulisi itse sitä ensin todistaa. Oli kyse sitten päihde- tai läheisriippuvuudesta, niin todenmukaisemmat vastaukset tulevat lähipiiristä, sillä oletuksella toki että lähipiiri on itse tervettä. Valitettavasti kummankin riippuvuuden kohdalla usein lähipiiri vaikenee, koska pelkää rehellisyyden esiin nostattamaan konfliktia tai draamaa. “Pääsen itse helpommalla kun vain toimin näin enkä sano mitään…”

Tämän vuoksi paras mahdollinen hoitokeino läheisriippuvuuteen on intensiivinen pitkäkestoinen ryhmäohjaus.

Hoitojakson aikana ammattilainen näkee miten läheisriippuvainen toimii ryhmässä. Miten hän reagoi ja millaiseen toimintaan reagointi johtaa. Läheisriippuvuuden hoitamisessa keskeisessä asiassa on myös vuorovaikutus ammattilaisen ja läheisriippuvaisen välillä. Koska läheisriippuvaisella vuorovaikutus on usein estynyttä ja puuttellista, todellisuutta kuvaakin parhaiten mikroilmeet ja tunnelataus jotka kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Vertaistuki ja yhteisöllisyys luovat turvallisen ja toipumista edistävän ilmapiirin, jossa on helppoa alkaa puhumaan asioista niiden todellisilla nimillä, sekä harjoittelemaan uudenlaisia toimintamalleja. Tällainen ryhmä ei taivastele tai tuomitse, koska jokainen ryhmässä tiedostaa olevansa saman aiheen ympärillä.

Tunnistitko itsesi tai läheisesi? Etsitkö apua, mutta sinusta tuntuu ettet ole sitä vielä löytänyt?

Olet lämpimästi tervetullut läheishoitokursseillemme. Tarkista ajankohtaiset kurssit alta.

Olethan matalalla kynnyksellä yhteydessä, jotta voisimme auttaa juuri sinua tai teidän perhettänne.

Vieritä ylös